Jos minulta joku kysyy, että mitä harrastan, vastaan että ratsastusta, mulla on kaksi omaa hevosta. Mutta onko näin?
Tavallaan, mutta koen että ratsastus on minulle paljon enemmän kuin vain harrastus. Hevonen on mulle ystävä, sielunkumppani, perheenjäsen, lapsi, sisarus. Ollaan hevosen kanssa tiimi. Vastaanko ensi kerralla että en harrasta mitään, mutta elämäntapani on hevoset? Tämä kuullostaa minusta hölmöltä.
Tiedän, että tämä pohdinta ei tule viemään tätä mihinkään, koska en vieläkään tiedä mitä vastata. Tulen varmaan aina vastaamaan että se kuuluu harrastuksiini, vaikka itse tiedän että se on minulle paljon enemmän. Tällä pohdinnalla en tarkoita sitä, että että ratsastukseen kuuluu paljon muutakin, vaan että en osaisi kuvitella elämää ilman ratsastusta. Se on terapiaa ja voimanlähde. En osaa edes kuvailla kuinka paljon rakastan ratsastaa ja tehdä kaikkea hevosiin liittyvää. Minulla on sydän aina touhussa mukana vähintään 110%:sesti. Myös se rakkaus sitä hevosta kohtaan. Hommat tehdään hevosen ehdoilla, yhdessä, tiimityönä. Aina tallilla pusuttelen, lepertelen ja hellin. Saatan myös vain istuskella ja katsella niitä. Haluan aina asettaa hevosen, sekä muutkin lemmikkini itseni edelle. Mielummin rahapulassa ostan kissalle kunnon ruokaa ja itse tyydyn nuudeleihin.
Vastaanko että olen elämäntapa hevostelija? Saisiko siitä parhaimman kuvan mitä hevoset ja ratsastus minulle merkitsee? En tiedä. Jään vielä pohtimaan kyseistä asiaa. Muuta en osaa tähän kirjoittaa.
Hyviä ajatuksia! <3 Puhun aina, että harrastukseni on hevoset. Ei pelkästään ratsastus, sillä nautin yhtä paljon hevosten kanssa olemisesta, kun selässä olemisesta :)Koirapiireissä puhutaan, ettei osata enää kuvitella koiratonta elämää, ne on kaikki kaikessa ja niiden ehdoilla mennään, koiraihmiset. Toi on kyllä totta, että pelkkä 'harrastan ratsastusta' voi tarkoittaa niin monenlaista, eikä siitä ulkopuoliselle välity heti oikeanlainen elämäntapa ja syvyys.
VastaaPoista