Vihreälinja ja sillee

Kävin eilen (5.8 tiistai) ''tallilla''. Nyt en ole päässyt niin useasti kun kulkupelini päätti mennä taas rikki ja odottaa korjausta...

Mutta nyt asiaan. Otsikko tulee siis siitä kun noin kuukausi sitten lueskelin netistä hevosen ruokinnasta ja ajattelin uusia omieni ruokavalion vatsaystävällisemmäksi. Äitini oli sitä vastaan ja sanoi että ''on ne tähänkin asti noin pärjännyt''. Sain hänet kuitenki vakuutettua asiasta ja äitini sitten kävi ostamassa greenlineä. Ruokavalion vaihdokseen on mennyt paljon aikaa, kun tuota peacemakeria, jota ollaan nyt syötetty, oli kolme pussia varastossa. Nyt siis ensin vaihdetaan pikkuhiljaa greenlineen vähentämällä peacemakeria ja se sitten korvataan greenlinella. Hevosen omistajat ainakin (toivottavasti) ymmärtävät mitä tarkoitan. Kun peacemaker on kokonaan korvattu greenlinellä, ruvetaan väkirehun määrää vähentämään. Vielä kun saisi sen slowfeeding-verkon hankittua. :)

Oli kuuma päivä ja Eppua ei ole about viikkoon liikutettu kun tuo moponi hajosi. Siksi aattelin että otetaan rennosti ja kun en tiedä edes millon pääsen hepoja suraavaksi liikuttamaan. Lähdettiin siis maastoon.

Yleensä Eppu on kärsinyt eroahdistusta, mutta nyt tuntuu että Nellalla on vaikeuksia olla erossa. Hain Nellan pienemmästä tarhasta isompaan, koska se on tutumpi hevosille ja lähempänä kuntoon laitto paikkaa.

Harjailin Epun tavalliseen tapaan ja iskin kamppeet päälle. 

Eppu oli rento, vaikka säikkyykin melkeimpä kaikkea. Oli tosi mukavaa lömpsytellä rauhassa ja nauttia ilta-auringosta, sekä kauniista maisemista, mitä parhaimman seuran kera. En muista milloin viimeksi olen käynyt maastossa ratsain, melkein tulee lähdettyä kärryillä.

Eppu oli niin rento eikä kääntyillyt kotia kohti, niin päätin sitten palkita pikkusen. Nousin hieman satulasta ja nojasin eteenpäin oikealle puolelle taputtaakseni Eppua ihan kunnolla kaulalle,  päätti herra haluta kotiin. Se pompahti vasemmalta puolelta ympäri ja lähti juoksemaan kotia kohti. Minulta lähti jalustin jalasta, nostin itseni ylös kaulalta ja otin Epun kinni. Oli tippuminen lähellä... Sain sen pysähtymään, laitoin jalan jalustimeen ja käänsin uljaan ratsuni takaisin menosuuntaan ja annoin hieman vahvaa pohjetta, en kuitenkaan potkaissut. Vaikka tuntee hevosensa, kannattaa olla aina hieman varuillaan.

Kun käännyttiin ''isolle tielle'', jossa siis kulkee autoja, kauhistelin kuinka kovaa ihmiset uskaltaa hevosesta ajaa. Se myös ärsyttää kun jotkut jäävät taakse vaanimaan. Eppu ainakin hermostuu moisesta.

 Autoilijat siis hidastakaa hevosen nähdessänne, ei kuitenkaan liikaa. Tarkkailkaa tilannetta koko ajan ja tarkastelkaa hevosen reaktiota ja toimikaa sen pohjalta!

Loppu matka kotiin sujui hyvin, mutta reippaasti, vaikka Eppu onkin säikky. Ihmisten pihat tuntuvat olevan kaikkein pelottavimmat paikat, ehkä kun sielä on paljon kaikkea tavaraa yms.

Tultiin sitten kotiin ja riisuin Epun. Nella oli ihan innoissaan ja laukkaili ja hirnui tarhassa. Eppu sai hetken odottaa kuntoon laitto paikan edessä kun menin Nellan kanssa leikkimään hippaa. Nella oli ihan innoissaan juoksemassa tarhaa ympäri, ei sitä tarvinut edes häätää, riitti kun kävelin lähelle niin neiti juoksi toiselle puolelle tarhaa. Nella kuitenkin tietää että se on leikki, kun päästä lähelle silloin kun haluan mennä, se katsoo tarkkaan kehonkieltäni eikä pelkää jos ''ajan takaa''. 

Vein Epun Nellan seuraksi ja annoin molemmille ruoat. Sitten olikin aika lähteä jo kotiin. Oli kaikinpuolin mukava ja onnistunut päivä josta jäi hyvä mieli.

Kommentit yms tervetulleita! Lukijat myös. Linkkaa myös omasi niin käyn kurkkaamassa, saatan liittyä lukijaksi!

Miten te toimitte hevosen pelästyessä? Reagoiko hevosesi (lemppari-, hoito-, vuokra-, ylläpitohevosesi tai omasi) autoihin? Oletko ajanut kärryillä?